Satoi vettä joten suututti hieman etsiä hotellia väsyneenä ja märkänä. Hotelli löytyi mutta jouduttiin odottamaan 4h ennen sisäänkirjautumista. Ja piti keksiä siis tekemistä superväsyneenä ja vetisissä olosuhteissa. Hyh...
Tutkittiin naapurustoa ja todettiin olevamme korea townissa sillä pääkatu metrosta eteenpäin oli täynnä korealaisia ravintoloita ja k-pop/rock fanipuoteja. Löydettiin myös inhimillinen eläinkauppa, missä oikeasti eläimistä pidettiin huolta. Tästä kertoi jo sekin että omistajan labradorinnoutaja oleskeli vapaana kaupassa. Häkit oli siistejä ja koko ajan joku siivosi. Pisteet nousivat kohisten japanilaisia eläinkauppoja kohtaan. Tässä eläinkaupassa myytiin myös erikoisuuksia kuten pikkuisia apinoita ja pöllöjä. Huoh. Aivan ihania. Saatiin aika onneksi kulumaan näitä ihastellessa. Käytiin myös hieman pidemmällä kävelyllä, mutta vesisateen vuoksi jaksoimme ehkä pari tuntia vaan oleilla (ja ehkä sen valvomisen!) ja siirryimme hotellin edessä oleville penkeille lukemaan Don Rosia iPadista. Hanna jopa nukkui näillä piskuruisilla jakkaroilla.
Lopulta pääsimme puoli tuntia etuajassa sisälle.
 | |
| Tuntui kotoisalle kun oma peili oli seinällä lähes samanlaisella tapetilla kuin kotona =) |
 |
| Automaattievästä! |
Hotelliin päästyämme kävimme suihkussa lämmittelemässä ja nukuimme univelkaa muutaman tunnin verran.
Illaksi lähdettiin Shinjukuun kävellen, sillä olimme siellä! Eli keskustaan matkaa hotellilta n. 10 min kävellen, joten sijaintimme oli mitä mainioin! Ja juna kulki 2min kävelymatkan päästä! Eikun parempaa!
Söimme automaattiravintolassa, eli ruoka maksetaan automaattiin ravintolan ulkopuolella, ja sitten mennään sisään lippusten/kuittien kanssa ja mennään tiskille. Tässä ravintolassa ei ole siis pöytiä, vaan ruokailijat istuvat tiskillä (niinkuin itseasiassa aika useassa eri tyylisessäkin ravintolassa Tokiossa) ja kokit tekevät ruokasi lähes silmiesi edessä. Kätevää ja toimivaa! Tosin kun astut sisään, sinulle huudetaan jotain, johon reagoivat kaikki ravintolan työntekijät, huudahtamalla oman lausahduksensa. Mitä he sanovat? Ei mitään käryä, mutta joku vanha tapa tämä on, sillä useat ravintolat käyttivät tätä samaa.
Mutta tilasimme kipolliset nuudelia, tai oikeammin raamenia. Annokset olivat järisyttävän suuria, mutta suunnattoman hyvää. Jopa niin että molemmat söivät lautasellisensa tyhjiksi! Mmmm...
Pelihalliin laitettiin omaisuus, sillä Hanna löysi pehmolelukoneen jossa oli Ghibli-hahmoja. Yhtäkään ei tosin voitettu. Pelattiin myös merirosvolaivassa, joka oli jännä! Siihen mentiin sisälle, ja pyöriteltiin ruoreja ja se liikkui ja tärisi samalla. Eli 3D-taistelupeli liikkuvin efektein. Hih, se oli hieno!
Tanssipeliä ei uskaltanut kokeilla, sillä japanilaiset on siinä virtuooseja! Yksi hieman nörtille näyttävä mies oli superhyvä kun se esitti jotain tyttöpoppia lanteiden keinutuksineen ja pyörähdyksineen. Kaikki ympärillä taputtivat kun mies lopetti. Mahtavaa! Ja jokaisen pelin aikana jonottavat japanilaiset opettelivat samalla kutakin pelattavaa tanssia. Eli tanssit opeteltiin ulkoa, ei sitä muuten olisi voinutkaan pelata sellaisella vauhdilla. Huh!
Shinjuku on todella kivaa aluetta. Voisin kuvitella meidät asumassa siellä. Modernia ja nykyaikaista, ja paljon nuoria, mutta myös ihania omakotitaloalueita ja niiden japanilaisia (mitäs muutakaan?) puutarhoja. Oi voi. Ja paljon kulkukissoja! =)
